Luin Kirsi Castrénin Tietosuoja-lehteen kirjoittaman artikkelin "Salassapito suurennuslasin alla" vuodelta 2015. Artikkeli käsittelee arkaluontoisten
tietojen luovutusta koskevaa lainsäädäntöä perhesurmien ja muiden
väkivaltarikosten kautta. Esimerkiksi sisäisen turvallisuuden
ministeriryhmän vuonna 2012 teettämässä selvityksessä pohditaan
seuraavasti: "Osa
viime vuosien traagisista perhesurmista olisi ehkä ollut ehkäistävissä,
jos viranomaisten ja lähipiirin tietoon tulleet uhkailut olisi osattu
ottaa vakavasti". Kyseisen selvityksen mukaan avun saantia myös vaikeutti se, etteivät eri viranomaiset ole aina tietoisia toistensa toimista.
Koska
artikkeli on jo kaksi vuotta vanha, en tiedä, onko lainsäädäntöä jo
muutettu. Olen kuitenkin kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että
perhesurmia ja muita vastaavia rikoksia voisi estää sillä, että ihmiset
uskaltaisivat puuttua asiaan heti, kun huoli jostakin asiasta ilmenee.
Viranomaisille ilmoittamisen tulisi olla matalamman kynnyksen asia kuin
nykyään; huolen takia tehty ns. "turha" ilmoitus on kuitenkin parempi
kuin perhesurma.
Artikkeli oli mielestäni aika sekava, sillä tuntuu, että jokainen kappale kertoi eri asiasta.
Ensimmäisessä tosiaan puhuttiin perhesurmista ja tietosuojasta, joka
vaikeuttaa avun saantia ajoissa. Toisessa taas pohdittiin viranomaisten
toimintamalleja ja koulutusta. En ihan ymmärtänyt, miten tämä liittyy
meidän alaamme.
Artikkelin ymmärtämistä voi tietysti myös vaikeuttaa se, etten ole sen kummemmin perehtynyt henkilötietolakiin.
Salassapito suurennuslasin alla-artikkelin voit lukea oheisesta linkistä.
Kommentit
Lähetä kommentti