Näin kolmantena eli viimeisenä opiskeluvuotenani minun on hyvä miettiä ammatillista kasvua ja kehitystäni ohjaajana. Kolmessa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon ja olen kerryttänyt ohjauskokemusta runsaasti käytännön harjoituksilla. Kun hain opiskelemaan Seurakuntaopistolle, en ollut ohjannut koskaan mitään. En ole toiminut esimerkiksi isosena enkä pitänyt minkäänlaisia kerhoja nuorempana, joten kaikki ohjaaminen oli minulle uutta ja jännittävää. Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana jännitin tosi paljon ohjaustilanteita enkä uskaltanut haastaa itseäni vaan ohjasin mielelläni pelejä ja leikkejä, jotka tunsin jo ennestään. Ahdistuin ajatuksesta, että mokaisin ohjauksen täysin. Nykyään olen jo aika itsevarma ohjaaja ja uskallan kokeilla uusia asioita. Mokaaminen ei välttämättä olekaan paha asia ja maailmanloppu, vaan siitä voi parhaimmillaan oppia paljonkin! Ehkä suurinta ammatillista kehitystä minussa tapahtui toisen opiskeluvuoden puolen välin jälkeen, kun tiimimme ydintehtävä muuttui ...