Osallistuin 22.3. Poleenissa järjestettyyn Elävä Kirjasto-tapahtumaan. En ollut ennen käynyt missään vastaavanlaisessa, joten se oli minusta mielenkiintoista. Kirjoja oli yhteensä 16, mm. touretten oireyhtymä, agnostikko, homo, absolutisti, crossfittaaja ja bodypositiivinen. Lainasin itse kaverin kanssa kaksi kirjaa.
Ensimmäinen kirja oli touretten oireyhtymä ja vertaistukitoiminta. Luulin, että kirjana toimiva henkilö sairastaa itse tourettea, koska oli myös erikseen "tourette perheessä"-kirja. Hän ei kuitenkaan itse sairastanut vaan hänen pojallaan on touretten oireyhtymä. Tämä kirja oli mielestäni todella mielenkiintoinen. Keskustelimme siitä, mitä tourette tarkoittaa, millaisia tic-oireet voivat olla, mistä oireyhtymä johtuu, eri hoitomuodoista ja siitä, miten sairaus vaikuttaa itse sairastuneen sekä hänen läheistensä elämään. Keskusteluistamme minulle jäi päällimmäisenä mieleen kirjan pojan positiivinen asenne sairautta kohtaan. Opin myös uusia asioita vaikka touretten oireyhtymä ei ollutkaan minulle täysin uusi asia, vaan tiesin siitä jo ennestään aika paljon.
Toinen lainaamamme kirja oli agnostikko. Päädyimme siihen koska emme kumpikaan oikein tienneet, mikä agnostikko on. Aiheesta ei syntynyt kovin pitkää keskustelua, mutta se oli silti antoisa ja silmiä avaava. Minulle jäi mieleen se, että kirjan läheiset olivat katkaisseet välit hänen kanssaan silloin kun hän kertoi olevansa agnostikko. Hänen läheisensä olivat hartaita muslimeita ja se, että heidän lapsensa ei uskonutkaan samoihin asioihin oli heille järkytys.
Kaiken kaikkiaan pidin tapahtumasta paljon, se oli mielenkiintoinen ja sai minut ajattelemaan asioita eri näkökulmista. Voisin mennä samanlaiseen tapahtumaan uudelleenkin!
Kävin samana päivänä katsomassa päivähoidon lasten taidenäyttelyä, joka oli myös Poleenissa. Olin yllättynyt siitä, miten paljon erilaisia teoksia näyttelyssä oli ja kuinka hienoja ne olivat. Taidetta oli laidasta laitaan pienistä askarteluista suurempiin taideteoksiin. Parhaiten minulle jäivät mieleen lasten tekemät varsin hellyyttävät pahvidinosaurukset, joista ikävä kyllä unohdin ottaa valokuvia.
Voisin käydä samanlaisessa näyttelyssä toisenkin kerran.
Ensimmäinen kirja oli touretten oireyhtymä ja vertaistukitoiminta. Luulin, että kirjana toimiva henkilö sairastaa itse tourettea, koska oli myös erikseen "tourette perheessä"-kirja. Hän ei kuitenkaan itse sairastanut vaan hänen pojallaan on touretten oireyhtymä. Tämä kirja oli mielestäni todella mielenkiintoinen. Keskustelimme siitä, mitä tourette tarkoittaa, millaisia tic-oireet voivat olla, mistä oireyhtymä johtuu, eri hoitomuodoista ja siitä, miten sairaus vaikuttaa itse sairastuneen sekä hänen läheistensä elämään. Keskusteluistamme minulle jäi päällimmäisenä mieleen kirjan pojan positiivinen asenne sairautta kohtaan. Opin myös uusia asioita vaikka touretten oireyhtymä ei ollutkaan minulle täysin uusi asia, vaan tiesin siitä jo ennestään aika paljon.
Toinen lainaamamme kirja oli agnostikko. Päädyimme siihen koska emme kumpikaan oikein tienneet, mikä agnostikko on. Aiheesta ei syntynyt kovin pitkää keskustelua, mutta se oli silti antoisa ja silmiä avaava. Minulle jäi mieleen se, että kirjan läheiset olivat katkaisseet välit hänen kanssaan silloin kun hän kertoi olevansa agnostikko. Hänen läheisensä olivat hartaita muslimeita ja se, että heidän lapsensa ei uskonutkaan samoihin asioihin oli heille järkytys.
Kaiken kaikkiaan pidin tapahtumasta paljon, se oli mielenkiintoinen ja sai minut ajattelemaan asioita eri näkökulmista. Voisin mennä samanlaiseen tapahtumaan uudelleenkin!
Kävin samana päivänä katsomassa päivähoidon lasten taidenäyttelyä, joka oli myös Poleenissa. Olin yllättynyt siitä, miten paljon erilaisia teoksia näyttelyssä oli ja kuinka hienoja ne olivat. Taidetta oli laidasta laitaan pienistä askarteluista suurempiin taideteoksiin. Parhaiten minulle jäivät mieleen lasten tekemät varsin hellyyttävät pahvidinosaurukset, joista ikävä kyllä unohdin ottaa valokuvia.
Voisin käydä samanlaisessa näyttelyssä toisenkin kerran.
Kommentit
Lähetä kommentti